hurjasusi: huhtikuuta 2013

4/30/2013

Haluan vain ottaa valokuvia, juoda teetä, etsiä hylättyjä tehdasrakennuksia, pelastaa napaketut ja olla onnellinen.
Miksi teen elämästä niin monimutkaista?
(kuvat jostain hamasta menneisyydestä)

4/26/2013

luolamies

unisiepparit ei aina vie painajaisia vaikka niitä olisikin kolmin kappalein
ehkä niissä on jotain vikaa koska tein ne itse
muuten huone on täysi sotku, kirpparivaatteet ovat vallanneet lattian
huomenna töitä, ylihuomenna töitä
kesää ja palkkapäivää odotellessa

jälleennäkeminen

löysin kamerani

4/25/2013

kiviplaneetta

laskeuduin maanpinnalle
vain ponnistaakseni takaisin pilviin

4/11/2013

4/08/2013

Tahdon mun valokuvausinspiraation takaisin. Kuviksen päättötyö on syönyt hirveästi mun energiaa ja muut kunnolliset photoshootit on jäänyt ihan olemattomiin. Turhia räpsäsyjä vain. Jotenkin on ikävä sitä. Itselaukaisin on kiva mutta haluan päästä kunnolla kameran taakse. Kävin viikonlopunaikana läpi noita ikivanhoja postauksia ja tajusin kuinka paljon olenkaan silloin vielä kuvannut. En malta odottaa kesää, valoisia öitä ja sitä kun voi kantaa kameraa mukanaan joka puolelle ilman että sormet muuttuu jääpuikoiksi. En anna tuon takatalven lannistaa minua, vaikka joudunkin taluttamaan skootterin takaisin varastoon vielä hetkeksi. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee auringonkukkineen ja festareineen, odottakaapahan vaan. Ja joka kesä se tuntuu yhtä ihanalta pitkän talven ja kaamosmasennuksen jälkeen ♥

4/07/2013

Oi sitä nostalgian määrää kun aloin puolivahingossa kahlaamaan tuota Helena Meripaasin Kisse-sarjaa läpi viime perjantai-iltana. Kuusi vuotta on sarjan ensimmäisen osan ilmestymisestä ja siten myös ajankohdasta jolloin sen itse olen viimeksi lukenut. Kiitän mielessäni Meripaasia kun laajensi lapsuuteni lempikirjasarjan parhaan ja mielenkiintoisimman sivuhenkilön mielenliikkeet kokonaan omaksi sarjakseen. En ole käsittänyt kuinka paljon olenkaan näistä kirjoista omaan elämääni ammentanut, lieneeköhän osasyy miksi aikoinani aloin haavelemaan siitä konitohtorin urasta? Tuntuu että elämä on välillä ihan yhtä frettiä, mistään ei ota mitään selvää, mielialat poukkoilee ja tulevaisuus häämöttää epävarmana siellä jossain harmaassa kaukaisuudessa. Tahdon jotakin eläinseuraa kun tuntuu että sanat loppuu ihmisten keskellä.