elämästä

Pitää ehdottomasti paikkansa, että kun blogirintamalla on hiljaista, on elämä yhtä hullunmyllyä. Hullunmyllyä hyvällä tavalla. Nautin tästä elämänmenosta, pitkistä kävelyistä kesäöinä, ystävistä ja siitä tunteesta, että voi olla mitä vaan.

 Viikko sitten meikäläinen kotiutui kymmenen päivän Vipassana-meditaatioretriitiltä. Kymmenen päivää hiljaisuudessa, meditoiden sen kymmenisen tuntia päivässä oli vaikea mutta ehdottoman tärkeä tapahtuma. Mietin, että voisin ehkä kokeilla kuvata jotakin kokemusvideota tuosta. Kiinnostaisikohan sellainen ketään?

 Pääsykoetulokset tulivat myös! Ehkäpä retriitin avulla saavutetun hetkellisen mielenrauhan siivittämänä en oikein edes osannut pettyä, kun ovet eivät Helsingin yliopistoon vielä auenneet. Sen sijaan pääsin Hämeen AMK:n kestävän kehityksen opinto-ohjelmaan ja sinne aionkin nyt kulkuni suunnata. Nyt olenkin katsellut asuntoja ja tuntenut hiljaista riemua; tämä saattaakin olla minun paikkani. Ja jos paljastuu että sitä se ei ole, mitään ei kuitenkaan ole hakattu kiveen. Aina voi muuttaa suuntaa elämässä. Nyt juuri tämä suunta tuntuu ehdottoman hyvältä.

 Vastapainona retriitille ja tulevaisuuden suunnitelmille pääsin nollaamaan ajatuksiani Ruisrockiin. Pompittiin hulluna Marina and the Diamondsin sekä Of Monsters and Menin eturivissä ja syötiin ihan liian suolaista festariruokaa. Aurinko poltti ihooni punaisia kohtia. Säälin lampaita sekä ojaan sammuneita ihmisiä ja tunsin kummaa kauhua elämän hauraudesta ensiapumiehien ja ambulanssikuskien tehdessä töitään. Pitäisi olla enemmän sekaisin elämästä kuin alkoholista. 

 Nyt juon puolukkasmoothieta iltapalaksi ja nautin siitä ajatuksesta, että saan huomenna nukkua pitkään. Tekee mieli ommella. Tekee mieli tilata opiskelijakortti, lähteä reissuun ja ottaa tatuointi. Onneksi on vielä lomapäiviä jäljellä.

Jasminelle kiitos kuvista ja kuvausseurasta ♥

Hylätty taikatalo osa 1

Viime viikolla vielä pahasti pääsykoepöhinöissä ja töhinöissä törmäsin tälläiseen jättipottiin ja oli kai se pakko käydä tarkistamassa lähempää heti kun mahdollista. Taloja oli pihapiirissä useita ja ne ovat kuulemma toimineet ennen vanhainkotina. Paikalta löytyikin useampi vanha lääkepullo. Sittemmin rakennukset on kuitenkin askarreltu uuteen uskoon; ne ovat muunnettu Noita Nytenenän taikataloksi! Kyseessä on siis vuosittain Porissa lapsille ja lapsenmielisille järjestettävä teatteritapahtuma, jonka lavana toimii kokonainen talo. Useaan otteeseen olen pienenä käynyt noissa vuosittain vaihtuvissa taloissa ja vähän isompana teatteri- ja taidenuorena on tullut häärittyä kulisseissa. Tämän talon olemassaolosta ei minulla kuitenkaan ollut pienintä havaintoa.

 Heittelempä tähän ensimmäiset otokset, yleiskuvat ja muutaman piharakennuksen sisällön. Parhaat otokset säästyivät seuraaviin postauksiin. Tuolta sisältä löytyy kyllä sellaisia taideteoksia, odottakaahan vain!

Täältä löytyi sauna.

Ja niin ne pääsykokeet. Koe oli aika helppo. Osasin ihan hyvin mutta tuntuu että ne sisäänpääsypisteet jäi kuitenkin saamatta. Saa nähdä. On tässä tullut tehtyä kaikenlaisia varasuunnitelmia, eikä ollenkaan haittaisi vaikkei ne jäisi pelkiksi suunnitelmiksi...

Ihania kesätunnelmia sinne ruudun toiselle puolelle!

hei älä jää hukkaamaan aikaa

Tänään on kaunis päivä. Huolimatta eilisistä vaalituloksista ja pienen punaviherkuplani poksahtamisesta. Välillä on hyvä vähän poksahdella. Tänään mun lonkkanivelet poksahteli joogatunnilla ja opettaja sanoi että eduskuntavaaleista viis, parasta äänestämistä on siihen joogamatolle astuminen, meditointi, kävely luonnossa tai mikä ikinä rauhoittaakaan sen sun mielesi hälinän. 

 Tänään olen myös todennut että ei, vehnäjauho, prosessoitu rasva ja yletön valkoisen sokerin mässäily ei vain sovi keholleni. Mahani ei tykkää, suolistoni ei tykkää, mieleni ei tykkää. Hedelmiin, riisiin  ja juureksiin pohjautuvaan ruokavalioon olen siis palaava, ne takaavat hyvinvointini. Ruusutee on parhain ystäväväni tähän aikaan kuusta. Ruoka olkoon lääkkeesi. Pitää muistaa huolehtia tästä tomumajasta.

 Tänään söin luomumandariineja joogatunnin jälkeen ja syljeskelin siemenet kadulle. Puhuimme äidin kanssa autossa unista ja niiden osuvasta symboliikasta. Istuin lapsuudenkotini eteisessä ja kuuntelin pikkusiskojeni papatusta. Kuudesluokkalainen tahtoo kanssani Lontooseen, ekaluokkalainen Japaniin. Pyöräilin kotiin ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna korvani säästyivät paleltumilta. Kesä on jo niin lähellä ja illat niin valoisia.

 Tänään luin myös pääsykokeisiin. Puuha on jälleen lähtenyt hyvään nousuun. Puolivälin laiskistuminen on takana, seinälläni on Nannan postauksen inspiroimana askartelemani motivaatiojuliste, pari sitaattia sekä motivaatiolausetta. Pikkasen päälle kuukausi tässä on vielä aikaa, enkä kaikkea tarvittavaa vielä kyllä osaa. Toinen pääsykoekirja alkaa olla jo hyvässä mallissa mutta toista en ole onnistunut edes saamaan loppuun. Hups. Ei hyvä. Tämä tietääkin siis valtaisaa loppukiriä. Nothing worth having comes easy ja silleen.

Edellämainittu seinäjuliste. Dyykkasin roskiksesta kasan
 70-luvun lehtiä, joista lähes kaikki kuvat on leikattu. 

Kehityskaari. Alussa en osannut edes yhdyssanoja.

 Valokuvat on otettu silloin kun maassa vielä oli hiukan lunta, taivas harmaa ja tennarit uskalsi juuri ja juuri kaivaa kaapinpohjalta. Amanda oli kylässä, tihutti vettä ja tehtiin äärettömän hyviä soijatortilloja.

kuvia Turusta

Kävin Turussa visiteeraamassa ystävää pitkästä aikaa. Nautin kevätauringosta ja kaikesta siihen sitoutuvasta, kuten kenkien kastumisesta lumisohjosssa ja lintujen sirkutuksesta. Olen kevätihminen, siksi kuulemma kun olen keväällä syntynyt. Olemassaolo tuntuu niin herkältä kun kaikki herää eloon. Ja kyllä, puhun keväästä jo, vaikka on vasta Helmikuu.

Eksyin jokseenkin mahtavaan rakennukseen, monikerroksiseen vanhaan, natisevaan puutaloon joka toimii kristillisenä kirpputorina. Aika paikka. Tuollainen ullakkohuone kelpaisi meikälikallekin.

Eksyin paikkaan nimeltä Kirjakahvila kaksi kertaa saman päivän aikana syömään vegaanisia herkkuja, mm. laskiaispullan ainakin viikon etuajassa. 

Voisin muuttaa Turun pääkirjastoon. Melkoinen paratiisi, jossa hetekn aikaa lueskelin pääsykokeisiin. Olen lukenut "Verkottunut Ihmiskunta" kirjan nyt kerran ja vähän päälle vaikka lukurutiinini on jokseenkin summittaista. Saatan olla kirjastossa kolmena päivänä peräkkäin lukemasssa kymmenestä kolmeen tai lukea viikon aikana laiskasti vain tunnin per päivä. Sitten on Lahti ja Tampere visiittejä, jolloin kirja unohtuu kokonaan kotiin. Olen miettinyt päivittäisen lukusuunnitelman tekemistä, mutta se on jäänyt vain ajatukseksi, sillä tiedän olevan mahdottoman hyvä luistamaan kaikesta aikataulutetusta. Pääsykoejuttujen lisäksi olen lukenut huimaa tahtia muitakin kirjoja, tosin nyt Breaking Badin maratoonaaminen ja uudet Walking Dead jaksot ovat vetäneet pitemmän korren.

Kotimatkafiilistelyä. En kykene enää lukemaan bussissa voimatta pahoin, joten matkat menee musiikkia kuunnellessa ja pimenevää iltaa tapittaessa. Lättäämpä tähän loppuun vielä muutaman kuvan kotoamme, jossa koirashampoon säilytyspaikka on kirjahylly. Pikkuhiljaa kohti minimaalisempaa elämää kuitenkin.

Murakamifiilis muuten tulee kevätfiiliksen sivutuotteena. Tarkoitukseni oli vakaasti tänäänkin suunnistaa kirjastoon jo aamukymmeneltä mutta tulipa joogattua, syötyä nuudeleita ja puserrettua tänne blogimaailmaankin vihdoin jotakin. Eipä tässä muuta. Paljon hyviä kevätfiiliksiä sinnekin puolelle ruutua!