kuulumisia

Jokseenkin kummallista aikaa. Ulkona sulavan loskahötön lisäksi on kaikenlaista emotionaalista höttöä meineillään, mutta olen kummallisen rauhallinen. Olen onnistunut myös löytämään jostakin opiskelumotivaationi ja ollut nyt ties kuinka monena päivänä kirjastossa lukemassa. Puoliväliin olen jo ehtinyt tuota Verkottunut Ihmiskunta kirjaa ja on se kyllä mielenkiintoinen. Helsingin yliopiston Aasian tutkimuksen linja on nyt vahvasti tähtäimessäni.  Kakkosvaihtoehtona haen uskontotieteisiin, mutta kyllä kaiken voimani keskitän tuohon ensimmäiseen kohteeseen ja unohdan sen itselleni ah niin tyypillisen liihottelun päätöksestä seuraavaan.

 Sitten menin rekistöröitymään goodreadsiin. Siitä ja tavaroiden karsimisesta (myös kirjojen) motivoituneena olen lukenut myös vapaa-ajalla lisääntyviä määriä. Nyt on menossa Anu Silfverbergin ajatuksiaherättäviä Luonto Pakastimessa, jonka löysin kirpputorilta joskus viidelläkymmenellä sentillä. Pyytäkää ihmeessä ystäväksi jos olette myös kyseisessä yhteisössä (^o^).
 Mitäs vielä. Joogasin viimeviikolla viitenä päivänä seitsemästä sekä eilen kävin uimassa pitkästä aikaa matkaa. Ja jälleen tuli toteutettua yksi minimatka Tampereelle, jossa käytiin katsomassa Autolla Nepaliin. Elokuva oli muuten aivan mahtava eikä yhtään auttanut krooniseen matkakuumeeseeni. Tekisi mieli räväyttää ja lähteä kesällä työsopparin päättyessä Trans-Mongolia junalla Kiinaan. Oi että olis mahtavaa. 

Kallo

Kallo ja Yyteri ovat ehdottomia suosikki paikkojani Porissa. Aina kun saan auton lainaan äidiltä, karautan sinne nauttimaan luonnosta. Jäkälät ja käppyrämännyt, tänään erityisen isoiksi äityneet aallot ja aina ytimiin saakka pistävä merituuli saavat hymyn huulille. Koiraparka tosin ei nauti liukkaista kallioista yhtä paljon kuin minä, raukka on kaupunkikoirana kasvanut.

 Sivuajatuksena: nuo minun kenkäni ovat mitä todennäköisimmin nahkaa. Ostin ne kirpparilta tässä jokin aikaa sitten talvikengiksi. Uutena en nahkaa ostaisi, en nyt tosin paljon muutakaan. Mutta onko itsessään jo nahan tai vaikka villan käyttö kannanotto niiden tuottamisen puolesta? Entäpä jo ennen kasvissyönnin aloittamista hankitut vaatteet ja asusteet? Onko niitä viisasta rahdata kirpputorille vain sen takia, että päättää identifioitua vegaaniksi? En voisi kuvitella elämää ilman isomummini kutomia villasukkia. En myöskään näe luomuhunajan käytössä minkäänlaista ongelmaa (kuten näen esimerkiksi luomumaidon tuotannossa). Näiden ajatusten perusteella en siis ole vegaani, vaikka se lähinnä onkin kuvaillessani ruokalautaseni sisältöä. 

 Kaikenlainen leimojen asettelu onkin aina ollut minulle tarpeetonta, ahdistavaakin. En ole vegaani, en jokin-seksuaali, en herkkä, en hullu, en luova, en hauska, en mikään. Olemiseni on jatkuvassa muutoksen tilassa. Välillä se tuo itseään esille noiden sanojen avulla. Mutta sanatkin ovat vain todellisuuden kuvailua. 

 Kolme yötä enää jouluun. Hassua. Viettäkää ihmiset kiireetön, lämmin ja ihana joulu. Nauttikaa olemisesta ♥

Helsinkitunnelmia

Helsinki näytti tältä:

Ja seuraavana aamuna tältä:

Ja sitten vielä tältä.

tulitikkutehdas ja kumppanit osa 2

Ehkä suosikkini koko reissusta oli tämä kerrostalo. Huoneita täynnä elämänjälkiä toistensa perään. Jäin siihen käsitykseen, että tämä on aikoinaan ollut jonkinlainen opiskelija-asuntola. Kyllähän tuolla olis kelvannu asustella.

 Hajusta päätellen joku oli päättänyt käyttää yläkerran vessaa. Mukavia yllätyksiä täynnä nämä autiotalot...

Näyttää ihan kuin tuossa nukkuisi joku...

Kaksi viimeistä rakennusta olivat aika tyhjiksi kaluttuja. Ensimmäinen jonkinlanen tehdasrakennus, jossa oli kummallisia altaita. Jos käynnistä olisi lyhyempi aika, saattaisin jopa muistaa käyttötarkoituksen. 

Toinen oli puutalo täynnä suloisia eläingraffiteja. Katsokaa nyt sitä!