Tromsø, Norja

Palataanpa vielä hetkeksi loppukesän tunnelmiin. Keskiviikkona minut vietiin katsastamaan Tromssan kauounki. On aivan erilaista olla vieraassa kaupungissa, kun mukana on paikallisia! Sain henkilökohtaisen Tromssa opastukierroksen. Kiertelimme keskustassa, minä ihailin ihania vanhoja puutaloja ja kaupungin ympärille piirtyviä vuoria. Söimme pienessä ravintolassa lounasta ja marketista ostettuja mehujäitä. Päivän päätteeksi kiipesimme maisemavaunun kyytiin, joka hinasi meinät ylös kukkulalle tarkastelemaan kaupunkia hieman eri näkövinkkelistä.

Ihana katsella näitä auringontäyteisiä matkakuvia, kun ulkona riehuu harmaa sademassa. Onneksi on peittoja joiden alle kääriytyä ja kirjoja joita lukea. On uusia tuttavuuksia, koulukiireitä ja järjestöpuuhia. Matkakuluja ja vegaanijuustoa. Kaikkea ihan sopivissa määrin.

Norjan alkufiiliksiä

Illalla seitsemän maissa Norjan aikaa saavuin workaway hostieni hoiteisiin. Anita ja Ivan toivottivat minut tervetulleeksi ja esittelivät minut tyttärelleen sekä Espanjasta tulleelle toiselle workaway-työntekijälle. Tilalla oli kokonainen 27 kappaletta alpakoita, kymmenisen kanaa sekä muutama kukko, kaksi koiraa, kaksi kissaa ja kaksi kania. Paikka oli uskomattoman kaunis. Ainakin meikäläiselle, tasaisten pinnanmuodostumien alueella kasvaneelle kakaralle, vuorien jo itsessään vuorten näkeminen oli elämys. Lisäksi talo oli viidenkymmenen kilometrin päästä Tromssan keskustasta hyvin rauhallisella alueella, jossa autojakin kulki ohi vain harvakseltaan.

Saapumista seuraavana päivänä tutustuin tarkemmin ympäristöön ja eläinkuntaan. Alpakat oli keritty hiljattain ja Anitan kanssa puhdistimme muutaman säkillisen villaa roskista. Tein spagettia ja paistoin vihanneksia, luin kirjaa ja tunsin oloni kotoisaksi. Vuorten hiljainen ylevyys ja liikkumattomuus sai oloni rauhaisaksi. Oi ihana kiireettömyys.

Kanat saivat yleensä olla vapaana pihamaalla, mutta hiljattain kylässä oli käynyt kettu, joka oli tappanut useamman kanan. Siksi kanat pidettiin nyt poikkeuksellisesti sisätiloissa.

Tämä 10 kuukautta vanha neitokainen on Elsa, tietysti nimetty Frozen elokuvan mukaan.

Vielä löytyy Norjan matkamuistoja 800 kuvan verran. Mutta voiko tuollaisiin maisemiin kyllästyä?