I'm a little black rain cloud

Tietääkö joku sen tunteen kun uppoaa mutaan polviaanmyöden ja tajuaa ettei reittivalinta ollut paras mahdollinen? No minä tiedän

Olin koiria lenkittämässä ja samalla kuvailemassa metsässä. Kamerasta loppui akku kesken kaiken, ja otin kuvia niin että avasin akun, ravistin sitä, äkkiä takasin ja naps, kuva. Ja toistetaan ja toistetaan niin kauan kuin halutaan ottaa yhtään kuvaa.  Ajattelin siinä sitten että oikaisempas tuosta pellon poikki. No, en oikaissut. Tajuan siinä sitten että jalat uppoaa uhkaavasti mutaan ja kun yritän kiskoa niitä irti, lennän miltei nenälleni. Saan pelastettua kameran hienolla kyynerpää liikkeellä, mutta läheltä piti etten saanut pestä upouusien hanskojeni,takkini,kenkieni ja housujeni lisäksi sitäkin. Mahtavaa. Irtipääseminen olikin sitten vähän vaikeampi homma, Kora onneksi auttoi hieman. Kumisaappaat painoi tonnin ja meinasin upota seuraavaan kuoppaan heti kun sain sen irti. Naurunsekaisin tuntein. Joskus kahdeksan vuotta sitten kun oltiin naapurin kanssa pellolla leikkimässä, tyttö upposi mutaan niin että mun isäpuoli joutui tulemaan kiskomaan sen irti. Mutta minä selvisin kuin selvisinkin ja olin erittäin onnellinen ettei vastaantulijoita ollut kotimatkalla. Ja että kamera selvisi hengissä.

Harmikseni laturi on äidinluona ja kuvat visusti kamerassa. Ja tässä läppärissä ei ole muistikortin menevää aukkoa. Joten kuvat tuleepi myöhemmin. Nyt ajattelin mennä paistamaan lettuja :3 

Mä tunsin itteni ihan pikkulikaksi siellä keskellä mutapeltoa.