5/05/2013

salaisuuksia

Tosiasiassa olen elänyt paljon enemmän kuin ne 18 vuotta jotka lukevat mopokortissa. Pelkään etten saa mitään aikaiseksi elämässäni. Rakastan nauravia, aidosti omaperäisiä ja aitoja ihmisiä. Vastaavasti inhoan tuomitsevuutta ja ahdasmielisyyttä. Paras ystäväni on maailman ihanin ihminen, jota en vaihtaisi edes seitsemään velhovuoteen Tylypahkassa. Olen maailmanmestari tekosyiden keksimisessä. Vuosi sitten en tiennyt mitä tuleman pitää, enkä tiedä vieläkään. Synnyin aamuyöstä ja lempivärini on se sinisen sävy, joksi taivas värjäytyy juuri auringon laskettua. Haluaisin syödä terveellisemmin ja harrastaa muutakin liikuntaa kuin satunnaisia kuuden kilometrin juoksulenkkejä mutta niin tuskinpa. Salaisten paikkojen, niiden jotka ovat muulta maailmalta unohtuneet, löytäminen on paha tapani. Keksin ventovieraille elämäntarinoita. Tarkkailen mielummin kuin teen. Joskus en pääse nukkumaan kun mielessäni pyörii miljoona runonsäettä, jotka vaativat paperille pääsemistä. Uskon pystyväni mihin vaan, mutten tiedä mihin haluan pystyä. En ikinä unohda erästä juhannusaattoa Särkänniemessä. Kyllä. Ei. En kerro. Käytän sarkasmia vahingossa. En ikinä onnistu repäisemään leivinpaperia suoraan. Kuuntelen juuri nyt tätä laulua. En voi sietää humalaisia ihmisiä. Haluan tuhat eri tatuointia, joista tuskin osaan koskaan päättää ne oikeat ja lopulliset. Olen aamulla valmis viidessä minuutissa. Uskon kummituksiin mutten sattumiin, enkä muista koska olisin viimeksi valehdellut. Olen mielummin kameran väärällä puolella. Ulkona on pimeää eikä tähtiä näy. Sängyllä vieressäni on Sofi Oksanen Stalinin Lehmät, jonka lainasin perjantaina kirjastosta. Pizzaa on hyvä syödä kun lukee kirjaa joka kertoo syömishäiriöstä. En yletä koskettamaan nenääni kielellä ja pidän liikaa bensan tuoksusta. Viime yönä menin nukkumaan viideltä yöllä leffamaratoonin ja syvällisten keskustelujen jälkeen. Pienenä uravalintani oli vesitanssin opettaja, olisikin niin helppoa. Hautakiveeni tulee laittaa "you tried"-tarra. Jos voisin, laittaisin koko maapallon kuuntelemaan Mumford & Sonsin Sigh No More-levyn. Muistan yleensä uneni. Lue kirja. Haluan matkustaa ympäri maailmaa, nähdä, kokea ja uskaltaa... Minulle on pakkomielle syödä ruoat kerroksittain. On hyvin suuri mahdollisuus että minut on nimetty tämän laulun mukaan. Käsialani on sottaista ja miltei tismalleen samanlaista kuin isälläni, vain vähän siistimpää. Typerien faktojen kirjoittaminen keskiyöllä on yllättävän terapeuttista. Kokeilkaa.

8 kommenttia:

  1. I really enjoyed your weakness. It reminded me of Jack Kerouac.

    VastaaPoista
  2. Tuntuu ku lukis omaa elämää täst päivityksest

    VastaaPoista
  3. Sun blogi on jotenki tosi inspiroiva! Liityn lukijaksi :)

    Terkuin, http://www.liveyourlifewith.blogspot.fi/

    VastaaPoista