Tehtiin taannoin päivän reissu Tallinnaan lukioporukan kanssa. Toisilla mielessä oli kaljan hakeminen ja toisilla hiljakkoin vanhaankaupunkiin avattu vegaaniravintola. Jonne olisi muuten pitänyt ymmärtää tehdä varaus. Ensi kerralla sitten viisaampana. Eipä siinä sitten mitään, kelpasi minulle myös naapuriraflan herkullinen couscoussalaatti.
Satamasta vanhaakaupunkia kohti käppäillessä voi huomata valtaisan betonisen muurirakennelman oikealla. Muistan kiinnittäneeni huomion rakennukseen jo viime kerralla. Silloin harrastettiin myös kaikenlaista urbanexploorailua vanhankaupungin tuntumassa, tosin olen tainnut jälleen jättää ne kuvat läppärini arkisoihin. Tätä tapahtuu turhan tiuhaan.
Kun sitten sattui sopiva tilaisuus, liukenin joukosta ja suunnistin kulkuni kohti betonivempelettä. Rakennelma paljastui vuonna 1980 valmistuneeksi urheilu- ja kulttuurikeskukseksi, jonka sisällä on muunmuassa amfiteatteri ja jäähalli. Oi oi. Sisään ei päässyt luikertelemaan mutta löysin netin ihmeellisestä maailmasta esimerkiksi nämä kuvat. Oi oi oi.
Vietin tuolla aurinkoisen puolituntisen. Sain pohkeeni kipeiksi portaden kapuamisesta, räpsin kuvia ja hymyilin sellasta läsnäolon idioottimaista hymyä. Tältä näytti Linnahall:
Ihanan ruma. Tältä näytti tallinna:
Tältä näytti Helsinki:
Onnistuin unohtamaan puhelimeni paluumatkalla bussiin ja tuosta elektronisesta kätenijatkeesta ei ole sen koomin kuulunut mitään. Nyt on käytössä Nokian puhelin, josta puuttuu kaksi näppäintä. Fiilikset on toisenlaiset kuin odotin: täähän on ihan mahtavaa. Eipä tule enää mokomaa rakkinetta räplättyä ^^
Lähteenä ystäväni wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Linnahall
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti