ruokaa

Omilleen muuttamisen ja Punnitse&Säästä -liikkeen ilmestymisen työpaikkani naapurustoon jälkeen minusta on kehkeytynyt jos jonkinmoinen kokki. Kasvisruokailijan elämä on paljon helpompaa kun on oma keittiö, oma pankkitili, eikä tiskiallasta täynnä likaisia lihaisia astioita. 

 Onnistun aina innostumaan ja kiinnostumaan uusista erilaisista ruokabuumeista, vähän aikaa sitten tein raakaruokaa (norirullia, tomaatti-kurkku leipiä ja vähän herkkuja, oikeasti tuo blogi on taivas) ja nyt idea villiruoasta kiehtoo. Ajatus siitä, että metsissä kasvaa superterveellistä, superekologista ja vielä täysin ilmaista ruokaa on erittäin tervetullut; opiskelijabudjetilla ei raaski kalliimpia superruokahienouksia kauppojen hyllyiltä poimia. Muutenkin metsissä ruokaa keräillen on jo itsessään voimauttavaa. Pienenä muistan mummujen ja mummien kanssa monet kerrat marja- ja sienimetsissä kykkineeni ja onnessani mummun sienikastiketta syöneeni. Villiruokaan tuli tutustuttua viimesunnuntaina eräässä hyvinvointitapahtumassa mm. Heikki Ruususen avustuksella.

 Paras ruoka syntyy luovuudesta ja kokeilemisesta. Tämä oivallus on tehnyt kokkaamisen minulle, ihmiselle joka mielellään menee aina vähän ohjeiden ohi, paljon mieluisamman (ja maukkaamman) harrastuksen. Esimerkiksi tämänpäivän ruoka-annos syntyi villiriisistä, linsseistä, luomuporkkanasta sekä kookosöljystä, hunajasta, valkosipulista, chilijauheesta, kristallisuolasta, yrteistä ja chia-siemenistä. Herkkua!

 Sananen vielä hyvästä teestä: clipperin ja pukkan teelaatuja maisteltua ei enää ole paluuta kaupan halpateelaatuihin. Kokonainen makujen kirjo on avautunut edessäni ja jo ennestään runsas teenlitkimiseni on senkun lisääntynyt. Hupsista.