Täällä ollaan takaisin Suomessa, haikeina matkakuvien äärellä. Oli kieltämättä huikeat kaksiviikkoa! Lisää! Ei ole parempaa tunnetta kuin herätä joka päivä uuteen kaupunkiin, uusiin ihmisiin: uuteen seikkailuun. Nyt pyörii päässä vain Euroopan junaraidekartta ja tuhannet eri reittisuunnitelmat (varsinkin kun nyt on interrailliput tarjouksessa, ääh). Luettua on tullut myös muutama Johanna Sinisalon valeltamista käsittelevä opus ja haaveilen kovasti pääseväni jonnekkin päin maailmaa jalkaisinkin taivaltamaan. Alkaa oman yhdeksäntoistavuotta kotikuntana olleen kaupungin tomut kyllästyttää.
Mutta. Reissu alkoi laivalla Tukholmaan, jossa yövyimme ennen suuntaamista Berliiniin. Reppu tuntui isolta ja näyttävältä selässä. Se osoitti: tuossa menee ekakertalaiset reppureissaajat. Vielä tuolloin oli matkassa mukana puhtaita sukkia, terveelliset eväät ja suoristetut hiukset (ei minulla), mutta niistä päästiinkin eroon jo piakkoin. Ensimmäinen päivä oli kuuma ja se kului kävellen ympäri turistikojuja ja mukulakiviä täynnä olevaa Tukholman vanhakaupunkia, opetellen kartanlukutaitoja ja maistellen sokerisia aloe vera -juomia. Käveltiin toista kilometriä vegaaniravintolaan, joka olikin kesälomalla ja söimme sen kunniaksi matkan ensimmäiset, mutta ei tosiaankaan viimeiset, kiinalaisateriat. Kummallista kuinka paljon aasialaista ruokaa pystyy pieni ihminen syömään yhden kahden viikon aikana. Sinänsä oli mukava päästä kotiin tekemään aamusmoothieita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti